(Kirjoitus jatkaa artikkelisarjaa ”Psykoterapia fyysisen terveyden lähteenä!”)

Tämä kirjoitus sisältää yksityiskohtaisempaa tietoa mielen vaikutuksesta kehon prosesseihin. Varoitus: osittain raskastakin tekstiä =)

Psyykkisten tekijöiden vaikutus kehoon tapahtuu esimerkiksi toisiinsa vuorovaikuttavien ja osittain päällekkäistenkin neuroendokriinisten, psykoneuroimmunologisten ja kardiovaskulaaristen tekijöiden kautta.

Esimerkiksi viha, masennus ja stressi sairastuttavat kehon.

Psykologisina tekijöinä esimerkiksi vihamielisyydellä, suuttumuksella, masentuneisuudella ja äärimmäisellä uupumuksella on osoitetusti yhteyttä fyysiseen sairastumisriskiin (Goldstein & Niaura 1992, 137). Psykologiset tekijät vaikuttavat suorasti kehoon liittyen esimerkiksi stressin tuomaan voimakkaampaan, tiheämmin toistuvaan ja pitkäkestoisempaan sympaattisen hermoston ja aivolisäke-lisämunuaiskuoriakselin reaktiivisuuteen (Ravaja, Räikkönen ym. 1995, 49).

Neuroendokrinologia tarjoaa osaltaan keinon tutkia mielen ja kehon kiinteää vuorovaikutusta. Neuroendokriiniset prosessit koskevat hermoston umpieritystä, hermohormoneja ja hormonien vaikutusta keskushermostoon (Terveyskirjasto 2012). Myös aivojen välittäjäaineilla ja hormoneilla on päällekkäisiä toimintoja ja ne vastaavat aivosolujen tai kehon osien välisestä viestinnästä (Kalat 1998, 298).

Psykoneuroimmunologia tutkii mielen, muun hermoston ja kehon toimintojen yhteyksiä. Immuniteetin ja mielen yhteys osoitettiin ehdollistamiskokeessa ensikertaa kontrolloidusti 1970 -luvulla (Ader & Cohen 1975, 339). Tämän ympärille kehittyi tutkimusalue, psykoneuroimmunologia, joka löysi yhteyden aiemmin erillisenä pidettyjen systeemien välillä, hermoston ja immuniteetin välillä (Wikipedia 2014b).

Ajattelutapa ja tulkinta heijastuvat keskushermoston toimintaan.

Tämä keskushermoston aktivaatio puolestaan aiheuttaa esimerkiksi kardiovaskulaarista ylikuormitusta, kuten verenpainetta, sykkeen nousua ja lisämunuaisytimen tai aivolisäke-lisämunuaiskuoren hormonieritystä (Räikkönen, Ravaja, Näätänen ym. 1995, 30 – 31). Esimerkiksi tilanteen yksilöllisellä tulkinnalla on siten kardiovaskulaarisia, neuroendokriinisia ja myös immuniteettiin vaikuttavia kehollisia seurauksia.

Persoonallisuuden vaikutus fyysiseen sairastumiseen

Neuroendokriinisten prosessien ja autonomisen hermoston toiminnan kautta esimerkiksi A- tyyppisen persoonallisuuden eräät tekijät, kuten hostiliteetti, kyyninen ja epäluottavainen asenne aiheuttavat kardiovaskulaaristen tautien riskin lisääntymistä (Krantz ym. 1988, 338). A-tyyppinen persoonallisuus aktivoi ja ylläpitää tunnetiloja, jotka neuroendokriinisten ja muiden psykofysiologisten prosessien kautta altistavat ihmisen sydän- ja verisuonitaudeille. A-tyyppisyys nostaa myös muiden sairauksien riskiä, jotka liittyvät kardiovaskulaarisiin ja hormonaalisiin muutoksiin. A-tyyppisyydellä on pitkäaikaista vaikutusta sairastumisriskiin. (Keltikangas-Järvinen, Räikkönen ym. 1995, 17- 19.)

Myös aleksitymialla on yhtymäkohtia A -tyyppisyyteen mm. siinä, että tunteista puhumista ei esiinny ja emotionaalisia suhteita pyritään välttämään. Mahdollisesti jo varhain on totuttu saamaan hyväksyntää suoriutumisen kautta eikä ole totuttu ihmissuhteisiin tai tunteiden käsittelyyn. (Keltikangas-Järvinen, Räikkönen ym. 1995, 20.) Aleksitymia on yhteydessä useisiin somaattisiin sairauksiin, kuten paksusuolen sairauksiin, sokeritautiin, reumaan, verenpaineeseen ja liikalihavuuteen (Näätänen, Ryynänen ym. 1995, 67).

Aleksitymian kehollista sairastumisriskiä lisääviä vaikutuksia on liitetty juuri tunteiden käsittelyn haasteisiin. Tunteiden käsittelyn vaikeus heikentää parasympaattisen hermoston kykyä rauhoittaa ja katkaista kielteisiä tunnetiloja. Aleksityymiset henkilöt eivät myöskään tunnista omaa kiihtymystään stressitilanteissa ja tämä vaikuttaa oman syketason alentuneena havaitsemisena (Näätänen, Ryynänen ym. 1995, 70). Tunteiden käsittelyn ja sosiaalisten suhteiden vaikeudet ovat fyysisen terveyden selittäviä tekijöitä. Nämä ovat aleksitymiaa ja A-tyyppistä persoonallisuutta yleisempiä tekijöitä ja vaikuttamassa eriasteisina aivan tavallisessakin ihmisten arjessa.

Psyykkisten tekijöiden suuri osuus

Otetaan sepelvaltimotauti esimerkiksi fyysisen sairauden psyykkisestä perustasta. WHO:n mukaan 15 prosenttia maailman kuolemantapauksista vuonna 2005 aiheutui sepelvaltimotaudista (Nehra, Sharma ym. 2012, 100). Se, mitä lääketiede sanoo sepelvaltimotaudista selittää vain 50 % sen syistä. Loput 50 % sepelvaltimotaudin syistä ovat psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. (Krantz ym. 1988, 333.) Tässä yhteydessä on erittäin merkityksellistä, että silti lähes 100 % sepelvaltimotaudin hoidosta sijoittuu lääketieteen alaisuuteen. Sepelvaltimotauti on siis eräs huomattava kehon tila, joka selittyy merkittävässä määrin psykologisilla tekijöillä.

Jopa 50 %:n osuus psyykkisille ja ympäristötekijöille sydän- ja verisuonisairaudessa on sivuuttamattoman suuri lukema. Psykologiset tekijät, kuten masennus, ahdistus ja muut stressaavat tekijät omaavat saman riskitason kuin perinteisemmät riskitekijät, kuten tupakointi tai verenpaineen ja veren rasva-arvot (Nehra, Sharma ym. 2012, 100). Mikäli esitetyt luvut pitävät paikkansa, on tämä melkoinen uutinen! Jopa lääketieteen asemaa ja sen biokemiaan ja lääketeollisuuteen redusoitua osuutta fyysisten sairauksien hoidossa tulee harkita uudelleen, mikäli niiden selitysarvo on sama kuin psykologisten ja käyttäytymistieteellisten tekijöiden.

Kaiken kaikkiaan mielen ja kehon ”sekoittuneisuudesta toisiinsa” on karttunut jo melko rikasta ja eriytynyttäkin tietotaustaa, jota tässä lyhyesti vilkaistiin. Mielen toiminnot näyttävät valmistavan koko kehon sellaiseen tilaan, jolla pyritään vastataan tulkinnan mukaiseen tavoitteeseen. Siten mielen toiminnoilla on suoria ja huomattavia vaikutuksia fyysisiin tiloihin ja fyysiseen terveyteen.

Lähteet:

Ader, Robert & Cohen, Nicholas (1975) Behaviorally conditioned immunosuppression. Psychosomatic medicine. 4/1975.

Goldstein, Michael & Niaura, Raymond (1992) Psychological factors affecting physical condition. Cardiovascular disease literature review. Part I: Coronary artery disease and sudden death. Psychosomatics 33/1992.

Kalat, James (1998) Biological psycholgy. Kalifornia. Brooks & Cole.

Krantz, David; Contrada, Richard; Hill, Robin & Friedler, Edward (1988) Environmental stress and biobehavioral antecedents of coronary heart disease. Journal of consulting and clinical psychology. 3/1998.

Keltikangas-Järvinen, Liisa; Räikkönen, Katri; Ravaja, Niklas; Näätänen, Petri & Ryynänen, Arto (1995) Persoonallisuus ja terveys. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Nehra, Dharmender; Sharma, Nov; All, Gazanfar; Margoob, Mushtaq; Mushtaq, Huda; Kumar, Pradeep & Nehra, Sheetal (2012) Comparative stydy of prevalence of psychological distress facors in coronary heart disease patients living under disturbed conditions and a normal place of North India. Delhi Psychiatry Journal 1/2012. Haettu 20.1.14: http://medind.nic.in/daa/t12/i1/daat12i1p99.pdf

Näätänen, Petri; Ryynänen, Arto; Räikkönen, Katri; Ravaja, Niklas ja Keltikangas-Järvinen, Lisa (1995) Emootioiden funktiot, säätely ja somaattinen terveys. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Ravaja, Niklas; Räikkönen, Katri; Näätänen, Petri; Ryynänen, Arto ja Keltikangas-Järvinen, Liisa (1995) Psykologiset tekijät ja metabolinen oireyhtymä. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Räikkönen, Katri; Ravaja, Niklas; Näätänen, Petri, Ryynänen, Arto ja Keltikangas-Järvinen, Liisa (1995) Persoonallisuus ja sairastumiriskiä välittävät mekanismit. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Terveyskirjasto (2012) Neuroendokrinologia. Duodecim. Haettu 25.3.14: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti

Wikipedia (2014a) Psyhconeuroimmunology. Haettu 7.2.14: https://en.wikipedia.org/wiki/Psychoneuroimmunology