Psykoterapia ja kehollispsyykkisyys

/, Psykoterapia on fyysisen terveyden lähde!/Psykoterapia ja kehollispsyykkisyys

Psykoterapia ja kehollispsyykkisyys

Kehollispsyykkisyys psykoterapiassa

(Artikkeli jatkaa blogisarjaa: ”Psykoterapia on fyysisen terveyden lähde – Osa 1”)

Ensimmäinen psykoterapiamuoto, neurologi Freudin kehittämä psykoanalyysi, perustuu tärkeiltä osin kehollisen viettienergian idealle. Myös freudilainen teoria psykoseksuaalisuudesta ja psyykkisen kehityksen eri vaiheista antaa kehollisuudelle vahvan osuuden. Freudilainen traditio pyrkii redusoimaan kehollispsyykkisen verkoston monimutkaisiakin ilmiöitä primitiivisiin kehollispsyykkisiin toimintoihin. Kehollisuus on siten ollut osa psykoterapiaa jo aivan alusta alkaen, kuten Freud kirjoitti:

”Ilossa ja onnessa koko keho kukoistaa näyttäen nuoruuden ja uudistumisen merkkejä.” (Freud 1890 / 2000 – 2010, 1588).

Freudilaista perinnettä sovellettiin eteenpäin. Joissain tapauksissa päädyttiin liioiteltuihin käsityksiin jopa kaikkien sairauksien palautumisesta lapsuusajan traumoihin. Psykoterapian liian pitkälle menneet väittämät hankaloittivat tieteiden vuoropuhelua ja psykoterapia menetti tieteellistä asemaansa. Lisäksi psykoterapiatutkimuksen tutkimuskohde on ollut vaikeasti määritettävissä ja varhaisemmissa tutkimuksissa tieteellisyyden kriteerit täyttyivät heikosti. Tämä johti siiten, että psykoterapia menetti taannoin uskottavuutta mm. lääkärien silmissä. (Keltikangas-Järvinen, Räikkönen ym. 1995, 10 – 16.)

Psykoterapian nykytilanteessa tutkimus täyttää jo korkeimpiakin soveltuvia tieteellisyyden kriteereitä ja psykoterapian hyödyt ovat yleisesti tunnettuja. Psykoterapian suomalainen konsensuslausuma esittää, että jopa 80 % psykoterapia-asiakkaista hyötyy psykoterapiasta ja että psykoterapian vaikutus on vähintään yhtä hyvä kuin psyykenlääkehoidoissa (Karlsson, Melartin ym. 2006, 6). Psykoterapian suotuisa vaikutus mieleen on laajasti hyväksytty. Tässä hyväksynnän paisteessa mieli ja keho uhkaavat kuitenkin jälleen jäädä erillisiksi.

Sitten Hippokrateen on mielen ja kehon yhteyttä eksplikoitu. Erillisyyksien vuorovaikutuksen ymmärtäminen on vaatinut pitkän tien. Lääketieteen isästä on edetty 2500 vuotta nyt emergoitumassa olevaan postmoderniin tieteidenvälisyyteen. Viimein alkaa olla koossa rakenneosia kokonaisvaltaisempaan ihmiskäsitykseen myös käytännön tasolla.

Monia yksityiskohtia myöten ymmärretään, kuinka mielellä on kiinteä ja lähes välitön yhteys kehon tiloihin ja terveyteen. Tästä seuraavassa.

Mielen ja kehon erottamaton vuorovaikutus

Tutun esimerkin mielen ja kehon vuorovaikutuksesta tarjoavat tunteen aiheuttamat kasvon ilmeet. Kasvolihakset rentoutuvat tai jännittyvät, silmät adaptoituvat, ihon verisuonet reagoivat, äänessä ja kehon eleissä näkyy muutoksia. Niin, ilossa ja onnessa koko keho kukoistaa näyttäen nuoruuden ja uudistumisen merkkejä. (Freud 1890 / 2000 – 2010,1588.)

Toisaalta sairastumisen kannalta on todettu esimerkiksi, että masennus lisää diabetekseen sairastumisen riskiä 60%:lla. Taustalla vaikuttaviksi mekanismeiksi on epäilty mielen (masennuksen) aiheuttamia kehon hormonituotannon ja glugoosiaineenvaihdunnan muutoksia sekä elämän tapoihin liittyviä tekijöitä. Manittakoon, että myös diabetes kroonisena sairautena aiheuttaa masennusta, mutta tämä vaikutus oli vain 15 % verrattuna yllä mainittuun 60 %:iin. (Edge & Ellis 2010, 304 – 306.)

Walter Cannon, lääkäri, raportoi 1940 -luvulla voimakkaan tapauksen. Kyseessä on voodoo -kuolema. Antropologit olivat jo aiemmin kertoneet vastaavista tapauksista eri maista. Voodoo -kuolema johtui äärimmäisestä stressitilanteesta ja henkisestä kuormasta.

Psykogeneettinen kuolema – poppamiehen kiroama heimolainen menehtyi kiroukseen kahdessa päivässä.

Cannon nimitti ilmiön psykogeneettiseksi, psyykestä johtuvaksi, kuolemaksi. (Wikipedia 2014.) Psykokehollisen verkoston merkitykset voivat dokumentoidusti tappaa verkostonsa jäsenen ilman fyysistä puuttumista.

Yleisemmin nykytutkimus on selvittänyt psyyken vaikutuksia mm. immuniteettiin, kardiovaskulaarisiin ja neuroendokriinisiin kehon prosesseihin (Räikkönen ja Nurmi 1995, 7). Nämä mekanismit valottavat, kuinka mielen vaikutus muodostaa monitasoisen kehollisen prosessin ja kuinka mielentila ja tunteet ilmenevät kokonaisvaltaisena kehollisenakin kokemuksena. Mielen ja kehon toisiinsa sekoittuneita vaikutustekijöitä havainnollistaa suorasti ihmisen fysiologinen rakenne, josta seuraavassa.

Psyyke, keskushermosto ja ihmisen muu fysiologia

Selkärankaisten keskushermosto koostuu aivoista ja selkärangasta. Keskushermosto on yhteydessä ääreishermostoon, joka säätelee kehon prosesseja. Ääreishermosto vastaa tahdonalaisista (somaattinen hermosto) ja tahdosta riippumattomista automaattisista kehon toiminnoista (autonominen hermosto). Autonomisen hermoston prosessit jakautuvat edelleen sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintoihin. Sympaattinen hermosysteemi kiihdyttää kehon prosesseja ja vastaa energiaa kuluttavista ”taistele tai pakene” -toiminnoista. Tähän sisältyy mm. sydämen, sisäelinten ja muiden elinten toimintojen kiihdyttäminen. Parasympaattinen hermosto rauhoittaa kehollisia toimintoja ja vastaa energian säästämisestä ja mm. ruoan sulatuksesta. (Kalat 1998, 78 – 83.)

Aivojen päärakenteet ovat aivokuori, limbinen rakenne ja aivorunko. Aivokuoren alla on limbinen rakenne, joka ympäröi aivorunkoa. Aivorunko yhdistyy selkärankaan. Ajattelu ja muut henkiset toiminnot näkyvät aktivaation kasvuna aivokuorella. Limbinen rakenne aktivoituu tunnekokemuksien yhteydessä ja lähettää viestejä aivorunkoon, joka vastaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston kehollisista toiminnoista (Kalat 1998, 325).

Näin ajatuksilla ja tunteilla on kiinteä ja käytännössä välitön yhteys kehon prosesseihin. Pitkäaikaiset mielentilat aiheuttavat ja ylläpitävät pitkäaikaisia kehollisia muutostiloja. Yksityiskohtaisempi artikkeli näistä mekanismeista tulee lähipäivien kuluessa.

Lähteet:

Edge L., E. ja Ellis C. 2010. Diabetes and depression: global perspectives. Diabetes research and clinical practice. 87. International Diabetes Federation / Elsevier. Haettu 7.9.2014: http://www.idf.org/webdata/docs/PIIS0168822710000471.pdf

Freud, Sigmund (1890). Psychical (or mental) treatment. Teoksessa (toim.) Smith I. 2000 – 2010. The Complete Works of Sigmund Freud. Internet Archive. Haettu 1.7.2012: https://archive.org/details/TheCompleteWorksOfSigmundFreud

Kalat, James (1998) Biological psycholgy. Kalifornia. Brooks & Cole.

Karlsson H., Melartin T., Brax T., Heinänen T., Jänkälä K., Kalska H., Kemppinen H., Lankinen S., Lindfors O., Marttunen M., Toppila M ja Vuorilehto M. (2006) Konsensuslausuma: Psykoterapia. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia. Haettu 27.10.13: http://www.duodecim.fi/kotisivut/docs/f1474374480/lausuma06.pdf

Keltikangas-Järvinen, Liisa; Räikkönen, Katri; Ravaja, Niklas; Näätänen, Petri & Ryynänen, Arto (1995) Persoonallisuus ja terveys. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Räikkönen, Katri; Ravaja, Niklas; Näätänen, Petri, Ryynänen, Arto ja Keltikangas-Järvinen, Liisa (1995) Persoonallisuus ja sairastumiriskiä välittävät mekanismit. Teoksessa: Räikkönen, Katri & Nurmi, Jari (toim.) Persoonallisuus, terveys ja hyvinvointi. Helsinki. Suomen psykologinen seura.

Wikipedia (2014) Voodoo death. Haettu 3.2.14: http://en.wikipedia.org/wiki/Voodoo_death

By | 2014-09-07T14:43:17+00:00 elokuu 12th, 2014|Psykoterapia, Psykoterapia on fyysisen terveyden lähde!|Kommentit pois päältä artikkelissa Psykoterapia ja kehollispsyykkisyys

About the Author: